perjantai 17. helmikuuta 2017

LUPAUS

Tarinan "äiti" on Uuna Hän etsi vapaaehtoisia ja kirjoittajalista nivoutui sen mukaisesti. Uuna aloitti tarinan tytöstä nimeltä Anna ja jatkokertomuksen nimeksi tuli Lupaus. Sen jälkeen tarinaa veivät ennalta sovitusti AimariiEstherMaahinenAstaRiitta K, Aina ja Irja

Henkilöt:  Anna Duiri (tarinassa Anabeelus) Sivakka: Filosofian maisteri
                  Annan äiti: Arja (Araalia) Sivakka
                  Annan isä: Nils Aslak Sivakka
                  Annan setä: Aurus Antereeus (äidin veli)
                  Helga Vaski: Annan täti (isän sisko) 
                  Irene Ritari: Annan lapsuusystävä.
                  Ikämieli eli Akmeeli Antereeus: Annan esi-isä
                  Jouni Morottaja: Annan mielitietty. Metsäinsinööri.

Annan äiti kertoi kuolinvuoteella tyttärelleen oudosta shamaaniperinnöstä ja pyysi lupausta että Anna ottaisi viestit vastaan hänen kuolleelta veljeltään - susi-Aurukselta - ja myös esi-isiltään. Tämä tuli Annalle shokkina, mutta hän yritti silti tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa. Lopulta hän jäi kokonaan unien ja näkyjensä alle. Tarinan aikaisempi juoni ja sen kulku löytyy ylläolevista postauksista.

EPILOGI

Anna havahtui hikimärkänä omasta sängystä. Kaupungin valot heijastuivat lohdullisina huoneeseen. Helga liikkui hiljaa ja Irene torkkui vuoteen vierellä. Anna tarttui lujasti ystävänsä käteen ja itki.
- Hss, ole ihan hiljaa Anna rakas, rauhoitti Irene hellästi.
- Näin hirvittäviä painajaisia, uikutti Anna. Irene silitti hiljaa hänen selkäänsä ja Helgan uupuneet kasvot häilähtivät jossakin yläpuolella. 

Anna nukahti uudelleen ja juoksi suon reunaan, jossa sudet odottivat. Hän jatkoi juoksuaan ja sudet seurasivat häntä. Hän yritti huutaa, mutta kurkusta tuli vain outoa ääntä - kuin ulvontaa.
- Akmeel, veahkki,  huusi Anna. Liehuvahiuksinen tumma hahmo seisoi pitkospuiden takana ja lähestyi hitaasti, raskain askelin. Niinkuin se, joka tietää että valo on sammumassa ja vuosisatainen perinne murtumassa. Ikuisesti.
- Àle ciero Anna!
- Ei itku ole heikkoutta, räjähti Anna ja tajusi murisevansa. Sudensilmä Akmeeli hymyili ymmärtävästi.
- Juokse Anabeelus, pieni susi, juokse. Etsi kivi. Hae voimasi.

Anna havahtui siihen, että joku yritti juottaa hänelle jotakin. Yrttijuoman huumaava tuoksu särki hänen päätään ja suussa oli myrkyn maku. Kädessä oleva esine tippui lattialle. Kirkas kivi vierähti sängyn viereen, Anna hapuili sitä turhaan takaisin. Hän ei voinut muistaa mistä oli kiven löytänyt.
- Milloin tämä adjágas loppuu, itki Anna.
- Anna kulta, tule takaisin pyysi Helga hiljaa. 
- Lean láhppon, uikutti Anna. Jostain unen takaa hän kuuli työkaverinsa äänen.
- Annalla on burnout. Hän teki töitä kun hullu, eikä aikonut ottaa sairaslomaa edes äitinsä kuoleman vuoksi. Sen takia passitin hänet lääkäriin. Hänen on viisainta levätä pitkään ja tulla töihin vasta kun kun on täysin toipunut.
- Jospa se Moskulan Jounikin ehtisi käymään. Sillä kun on suuri vaikutus Annaan, mietti Helga väsyneesti.

Anna vaipui horrokseen. Hän piti kirkasta kiveä kädessään, sen kimallus sattui silmiin ja jostakin kuului outo. laulava manaus, joka lähestyi ja sen kaiku vaivutti hänet yhä syvemmälle parantavaan uneen. Rummun kumea ääni johdatti hänet ylöspäin, kohti vuorien huippuja, kohti pilviä. Akmeelin viisaat suden silmät lävistivät vuosisatojen kuilun ja upposivat syvälle Annan silmiin. 

"Tam-ta-tam, juokse susi, juokse!
  Tam-ta-tam, juokse Anabeelus, juokse!
  Suuri Akmeel on vainusi,
  äiti Aralia silmäsi,
  susi-Aurus opettajasi" lauloi rumpu


vanha kuisti, kynttilä, jääruusut


Anna kulki Jounin kanssa käsikädessä Pielpajärven erämaakirkkoon. Talven jälkeen tuntui ihanalta kulkea auringonpaisteessa.
- Täältä tai kotimökkisi kellarista et vastauksia löydä, hyrisi Jouni ja katseli kulmiensa alta Annaa. Hänen suupieltään nyki pikkupirullinen naurunkure, jota Anna ei ollut näkevinään. Jounin silmät poikkesivat oudolla tavalla Lapin ihmisten tummista silmistä. Niissä oli kesytöntä meripihkan kultaa, mikä jossakin valossa taittui vihreään. 
- Tuskin tämä onneton kvartsin palakaan sitä minulle kertoo, nauroi Anna. Hän heitti kiven kauas ja se vieri rinnettä alas hukkuen muiden kivien joukkoon.

Väsymyksen ja kuumeen jälkeen Annalle oli selvää se, että saamenkielen ja kulttuurin vaaliminen olisi hänen elämäntyönsä. Se oli hänen lupauksensa lovinoitien sukuperimälle. Ehkäpä vanha kivi kuitenkin viitoitti sinne tien. Osa polusta johtui rakkaudesta Jouniin, osa burnoutista ja osa myyräkuumeesta, jonka hän sai äitinsä mökillä penkoessaan kellaria ja ikivanhoja esineitä.
- Vastaukset ovat aina täällä, vastasi mies koputtaen päänuppiaan.  
- Ja täällä, sanoi Anna hiljaa painaen käden sydämelleen. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä miehen silmiin tuli villi kimallus.
- Fárut!  Et edes tiedä kenen kanssa olet tekemisissä, nauroi Jouni ja kaappasi Annan syliinsä. 
- Minä olen seitsemännen pojan seitsemäspoika ja siinä voi käydä pikku noidan huonosti.  
- Olet lukenut liikaa scifejä riivattu heinäkenkä, puuskahti Anna ja yritti rimpuilla turhaan pois miehen otteesta.
Mun ràhkistan du, mumisi Jouni ja pussasi hullaantuneena Annan syntymämerkkiä. 
 Tuuli toi savunhajua ja  jostakin kaukaa kuului surumielinen suden joiku. Vaaran laella sinersi usva.

Saamenkieliset sanat: 
Veahkki - auta, Àle ciero - älä itke, adjágas - valveen ja unen rajatila, Lean láhppon - olen eksyksissä, Fárut - varo, mun ràhkistan du - minä rakastan Sinua

32 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta ja jännittävästä jatkosta. Nyt on pakko lähteä. Käyn aina perjantaisin auttamassa vanhaa äitiäni. Luen vielä ajatuksella, kun tulen, oli vain aivan pakko tulla lukemaan jo nyt :-)))
    Linkitän kun tulen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin sähköpostia ♥ Ihana kun jaksat huolehtia äidistäsi Uuna, äidit ovat katoava luonnonvara. Halauksia ja tuhannet kiitoset ♥

      Poista
  2. Hienoja nuo saamenkieliset sanat, ne ovat kuin italiaa tai jotain muuta kieltä. Nyt opimme edes muutaman sanan.

    Hiukan surullistakin, kun "... vuosisatainen perinne murtumassa. Ikuisesti."
    Kuitenkin viimeinen kappale antaa toivoa vaikka mihin ja mielikuvitus alkaa tietty lentää.
    Kiitos Irja/Mustis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Uuna ~♥~ Ihana että laitoit tarinan vireille ja Amaliankin esille. Saamelaiskieli on hyvin eksoottista ja kaunista, on hirvittävä, että vielä 1960-luvulla ja sen jälkeenkin he eivät saaneet puhua omaa kieltään.

      Vuosisatojen perinteet muuttuvat ja murtuvat, en osannut sijoittaa koulutettua Annaa kokonaan shamaanimaailmaan, toisaalta hänen perimänsä säilyy ja ikivanha taito:)

      Poista
  3. Niin se loppui upea tarina jot a olisi lukenut vaikka kuinka kauan..lukuhullu kun olen!! Mutta hienosti päätit sen ja kokosit kaikki palaset kasaan. Olisiko muuten voinutkaan loppua, ehkä ei..Hyvä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän se nyt lopahti:) Harmi oli lopettaa, mutta se sovittiin näin ja luulen että tarinan pitkittäminen olisi ollut kuitenkin puuduttavaa. Tarina olisi voinut loppua muutenkin, vaihtoehtoloppuja oli itselläkin ainakin kolme. Kiitoksia Esther ~♥~

      Poista
  4. Ihan hengästyin, olen lukenut moneen kertaan. Todella hienosti kokosit tarinan kasaan. Loppu jäi juuri sopivasti hieman raolleen, jotta jokaisen lukijan mielikuvitukselle löytyy käyttöä. Ja kieliäkin samalla opittiin, en olekaan nähnyt yhtään saamen sanaa tätä ennen. Huh, oli kokonaisuudessan upea tarina, kiitokset kirjoittajille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla Sirokko ~♥~ Tämä oli aika vaikea juttu. Yritin ottaa kaikkien osuudesta jotakin olennaista, tarina oli tosi kiehtova ja villi. Elementtejä oli paljon, oli pakko pelkistää. Saamenkieli on kaunista, Ikivanha saamenkieli olisi sopinut tähän, mutta aika loppui kesken.

      Poista
  5. Kasasit paketit tosi näppärästi kasaan. Siis taidokkaasti. Luin myös alusta loppuun ja kokonaisuudessaan jutusta tuli upea.
    Minulle tuli jännä olo, kun tarinan nuoret kulkivat Pielpajärven kirkkoon. Kuin olisin ollut siellä itekkin mukana ja oikeasti olenkin ollut monet kerrat. Saamen kieli on kiehtovaa. Mukavaa sitä on kuunnella.
    Mun ráhkistan tätä tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannet kiitokset Aimarii ~♥~ En halunnut jättää Annaa harhailemaan ikuisesti adjagas-tilaan, oli pakko tehdä joku ratkaisu, mikä olisi kuitenkin kunnioittanut tarinan juonta. Pelotti vähän miten porukat suhtautuvat, en uskaltanut aamulla edes katsoa tänne:) Siidassa ja karhunkivellä olen käynyt, mutta Pielpajärvi odottaa vielä.

      Poista
  6. Tää oli aivan ihana - tosi hieno lopetus! Saamen kieliset sanat toivat upeasti atmosfääriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamenkieli oli aivan ehdoton tälle tarinalle, kertoihan se lovinoidista ja samaaneista. Koko tarina oli hieno ♥ Sydämellisesti kiitos Riitta ~~♥~~

      Poista
  7. Olipas hieno loppu tarinalle. Näin sen pitää kulkea. Hyvin sidoit palaset kokonaisuudeksi.
    Unien, mielikuvien ja todellisuuden seassa on hauska kuleksia, siellä on rajattomat mahdollisuudet :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen kiitos Aina ♥♥♥ Kun olin julkaissut, tuli kamala tunne siitä, että joku pettyy raskaasti tarinan käänteeseen. Toisaalta tykästyin Annaan ja halusin hänet turvaan:) Rohkaistuin Sirokon sanoista ja kuljin oman polkuni. Tarinan jätin auki joistakin kohti, pitäähän lukijallekin jättää mahdollisuus:)

      Poista
  8. Huh, viimeinen kirjoittaja eli sinä on suuren haasteen edessä, langanpäät solmittava ja hienosti kudoit silmukat yhteen. Pidän tarinoista, joiden loppu jää auki, se palvelee lukijoita, koska tarinat jatkavat elämistään heidän mielissään. Hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Susu ~♥~ Se on totta että ilmaa pitää tarinoihin aina jäädä, valmiiksi pureskeltu ja liiat selitykset ärsyttävät itseäni, ikäänkuin lukijalla ei olisi aivoja ollenkaan:)Sitä miten se tässä toimi, en osaa sanoa. Kukin varmaan kokee sen omalla tavallaan.

      Poista
  9. Minulle tämä loppu oli arvailujen varassa, kun en ollut seurannut tarinaa.
    Mutta hieno idea sinänsä tällainen jatkotarina. Muistaakseni olen kerran osallistunut tämäntapaiseen, jossa jatkettiin ja keksittiin uusia vivahteita yhteiseen juttuun, joka oli muistaakseni rikostarina. Kovasti yritin "pehmittää" poliisia. Muuta en siitä muistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisukka ~♥~ Tarina on luettavissa kokonaisuudessa Uunan sivulla, joka on kertomuksen äiti. Ja löytyyhän se tuosta sivupalkistakin. Olen ollut parissa jatkokertomuksessa aiemminkin. Poliisin pehmittäminen käy työstä, vaikka olisi vain virtuaalista, on ne niin kovapäistä porukkaa:)

      Poista
  10. Hienosti kirjoitit lopun!
    Olette te kaikki niin taitavia kirjoittamaan, luin sen kerran jo ja nyt odotin sun kirjoitustasi,miten sen lopetat, mutta hienosti sen teitkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Harakka ~♥~ Ajattelin että ehkä olisi ollut helpompi kirjoittaa väliosuus, ensimmäisessä tarinassa 5 vuotta sitten tein niin, tosin olisin voinut lukea muidenkin osuudet paljon tarkemmin, silloin jäi tunne, että sooloilin liikaa:)

      Poista
  11. Nice text and story!!And have to say ijust loveeee.that window :)))Much good thoughts from me

    Anita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tusen tack Anita ~♥~ Jeg er glad at du besøkte ♥

      Poista
  12. Kyllä minä niin kovin odotin miten päätät tämän huikean tarinan, hienosti kusdoit kudelman loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Sini ~♥~ Ei ollut ihan helppo pääteltävä, taisin kaventaa vähän liikaa:)

      Poista
  13. Onpa teillä ollut melkoinen projekti :) Nostan hattua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Rita ~♥~ Oli aika haasteellinen juttu.

      Poista
  14. mielenkiintoista. tästä olisi tosiaan voinut tehdä vaikka miten pitkästi. tämä loppu on kyllä hyvä. luultavasti suku jatkuu, mutta myös tait ja shamaanin taidot tulee käyttöön. hyvä Irja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhannet kiitokset Asta ~♥~ Tarina hitsautui hienosti yhteen. En tiedä miksi minulla on kumma tunne siitä, että tarina olisi voinut päättyä toisinkin, ehkä sitä jopa toivottiin. Toisaalta tykästyin Annaan niin, että halusin tuoda hänet nykypäivään takaisin vanhan saamelaiskulttuurin vaalijaksi.

      Poista
  15. Onpa kiehtova tarina!
    Onnittelut Teille kaikille, hienosta yhteistyöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina on hyvin jännittävä, osa tytöistä kirjoitti sen tyrmistyttävän nopeasti, se toi paineita omalle suoritukselle, luulin että saan lötköttää helmikuun loppuun saakka evää väräyttämättä:) Sydänkiitos Sinulle Liplatus ~♥~

      Poista
  16. Taitavasti kasasit tarinan lopun. Rohkea veto! Ja lopetus, joka jättää lukijalle tulkinnan varaa. Upeaa tekstiä, tykkään.
    Tarinan lopulle ei voi asettaa toiveita. Jokainen laittoi oman upean osuutensa taitavasti tarinaan ja siitä tuli hieno kokonaisuus. Oli ihanaa saada olla mukana ja elää tarinassa koko matka. Kiitos Irja hienosta osuudestasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset Sinulle Maahinen ~♥~ Oli mukava elää tämä yhteiskirjoitusreissu ja miettiä miten kaikki oikein päättyy. Se oli loppuun asti arvoitus itsellekin. Mietin tuskaisesti pienen pääni ympäri että miten ihmeessä saisin Annan ikäänkuin takaisin paluupisteeseen. Vaihtoehtoja oli monta, varmasti yhtä paljon kun kirjoittajiakin. Yhteiskirjoitus vaati kaikilta sitoutumista ja sopeutumista tarinan eri käänteisiin se jatkui hienosti osasta toiseen.

      Sydämellinen kiitos myös kaikille tarinaa sivusta seuranneille 💜

      Poista

TASSUNJÄLKI ja HAUKKUMINEN t ä h ä n kiitos:)